Alaluokilla askartelemme kaikenlaista. Aloitamme paperisesta alusesta - nykysin varmaan sanomme "tabletista" . Siihen käytetään värillistä paperia, josta ensin leikkaaamme kaksi suorakulmiota. Toinen leikellään yhden sentin levyisiksi liuskoiksi, Toisen taitamme kahtia ja leikkaaamme taittokohdasta keskeltä vastapäiseen reunaan - mutta ei ihan reunaan asti, jotta luiskat eivät irtoa reunoista. Sitten pujottelemme irrallisia liuskoja reunoista kiinni olevien alle ja päälle niin, että syntyy ristikkoa.
Muistin virkistämiseksi:
Teemme käsitöitä myös kankaasta. Aloitamme tekemällä mustekynän terän puhdistajan. Jokainen tekee itselleen omansa. Sitä tarvitaan, kun yläluokalla aloitamme kirjoittaa kaunokirjoitusta mustekynällä. Leikkaamme kankaasta pyöreitä lappuja, yhteensä 5-6 jokaiselle. Lappujen reunat yliluotellaan niin, etteivät kankaat rispaannu ja kangasnipun päälle tulee nappi, joka ommellaan kiinni kaikkien kerrosten läpi ja niin palat pysyvät yhdessä. Tarvittiin kankaita, lankaa, neuloja ja nappeja.
"Asta, oletko kiltti ja menet minun asuntooni. Keittiössä on vihreä kaappi, jossa on viisi pientä laatikkoa. Ota vasemmanpuoleisesta laatikosta musta rihmarulla ja tuo se tänne luokkaan."
Menen opettajan keittiöön. Ahaa, tuolla se kaappi on. Mutta mikä kumma on RIHMARULLA. Sellaista sanaa en ole koskaan kuullut. Opettaja käyttää joskus ihan kummallisia sanoja. Hän on alun perin virolainen. Varmaan siksi ne sanat ovat niin outoja.
Vedän varovasti laatikon auki.
"Hei, täällähän on vain lankarullia." Helpotuksen huokaus.
Onnellisena vien opettajalle löytöni ja opettaja on tyytyväinen.
🎆🎆🎆🎆
Olen nuori miniä-kokelas Pohjois-Karjalassa. Uusmaalainen. Ensivisiitillä anoppilassa. Yritän tehdä vaikutuksen ja tarjoudun tiskaamaan astiat ruokailun jälkeen. Ei, astianpesukonetta ei ole. vaan tiskit pestään käsin. Ensin kuumennetaan hellalla vesi ja sitten tiskataan.
Kaikki menee hyvin, kunnes ..
"Pese tuo peilar kansak'", sanoo anoppi, Ilomantsista kotoisin.
Mikä ihme on "peilar" ... ? Pyöriskelen, katselen ympärilleni ja etsiskelen katseellani jotain peilin tapaista.
"Tässä tämä peilar", sanoo anoppi ja ojentaa tiskaajalle maitokannun.
Samalla reissulla opin, että kun kälykandidaatti ottaa "matrassin vististä", hän nostaa sisään patjan ulkoeteisestä ja kun mennään "välleen" jonnekin, niin silloin mennään ihan reippaasti ja pian.
Ja että kun vieraiden tulon kunniaksi on leivottu piirakat, ne on leivottu "piätäkauten" heitä varten. Kunnioituksella nautittaviksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti