maanantaina

JUHLAN TUNNELMAA

LAKKIAISET RUOTSIN MALLIIN – såhär tar man studenten i Sverige.

 

Kevät on monien suurten juhlien aikaa. Niiden joukossa LAKKIAISET. Kuten kaikki tiedämme, Suomessa niitä edeltävät ylioppilaskirjoitukset ja kun lukion kurssit on suoritettu hyväksytysti ja ylioppilaskirjoituksissa saatu hyväksyttyjä suorituksia riittävästi, saavat lukiolaiset eli abiturientit valkolakin ja todistukset.

 

Ruotsissa ei erillisiä ylioppilaskirjoituksia järjestetä samaan tapaan kuin Suomessa, vaan valtakunnallisia kokeita järjestetään läpi koko kouluajan ja siten varmistetaan todistusten arvosanojen vertailukelpoisuus jatko-opintoihin pyrittäessä.   

 

Valkolakkien tummaan nauhaan on kirjailtu opiskelijan nimi hienoilla korukirjaimilla. Lakit ja lupa niiden käyttöön on saatu jo muutamaa viikkoa aikaisemmin.

 



 

Laikkiaispäivä on päivä, jonka lukiolaiset viettävät tiiviisti yhdessä. Viimeistä päivää.

 

Keväällä 2021 olen mukana kaksissa läheisten lakkiaisissa. Mummina.

 

Suomen traditiot tiedämme.

 

Ruotsissa päivän kulku on erilainen ja saan kokea paljon uutta, opin paikallisista traditioista ja nautin nuorten riemusta.

 

Pojanpoikani Hanneksen lakkiaispäivä 11.6.2021 alkaa klo 07.00, jolloin hän pukeutuu juhlakostyymiinsä. Jonka hän muuten itse  edellisenä iltana prässäsi, silitti ja asetteli valmiiksi. 

 

                     


                   
                          


 

Herätys on aikaisin, koska juhlakalu on varannut itselleen ajan parturista klo 8:ksi.

 

”Hei uudessa kostyymissä ja hattu kallellaan”.

 

Mukaan pieni lahja parturille, joka ystävällisesti ottaa hänet vastaan kaksi tuntia ennen virallista avaamisaikaa.

 

Sieltä matka jatkuu luokan yhteiselle shampanja-aamiaiselle, yhteiselle lounaalle ja sieltä koululle. Koulussa virallisten seremonioitten jälkeen uudet ylioppilaat juoksevat ulos koulun ovesta – riemuiten.  Tapana on, että ne joiden sukujuuret ovat muualla kuin Ruotsissa, voivat halutessaan vetäistä hartioilleen sen maan lipun. Niinpä Suomen lippukin saa kyytiä juhlallisuuksissa. Vanhemmat odottavat koulun pihalla. Ylioppilaan isovanhemmat ja sisko odottavat kadulla koulun ulkopuolella. - korona rajoittaa henkilömäärää piha-alueella.

 

Eräs hauska tapa on, että uuden ylioppilaan kaulaan pujotetaan kaikenlaisia muistoja ja onnittelujuttuja – kaikki sini-keltaisissa nauhoissa. Hanneksella lapsesta lähtien rakas Oscar-nallekarhu, ruusuja, pilailuesineitä jne. Mukana tietenkin myös juliste, jossa onnitellaan ylioppilasta. 

  


                      



Kun kakki ovat ehtineet tervehtiä läheisiään, koko luokka jatkaa matkaa viettääkseen vielä aurinkoisia yhteishetkiä veneristeilyllä lähisaaristossa.

 

Yleensä tänä päivänä valmistuneet ajelevat kuorma-autoilla ympäriinsä riemuiten, torvia ja pillejä puhallellen  ja katuvierillä ihaileville karkkeja heitellen (vähän niin kuin Suomessa penkkaripäivänä). Koronan vuoksi kesällä 2021 ryhmäajelua ei voitu järjestää. 

 

Iskä on hankkinut käyttöönsä auton, jossa on kattoluukku. Sillä hän hakee Hanneksen rannasta ja sitten ajetaan kattoluukku auki ja Suomen lippu liehuen ympäri Ostermalmia ja edelleen Sollentunaan ja kotinurkilla kunniakierroksia lähikaduilla. Luukku auki, Hannes seisomassa lippuineen puoliksi auton ulkopuolella.  Voi sitä riemua ja huutoa, kun auto aarteineen sivuuttaa uudelleen ja uudelleen kotiin jo tulleiden ensimmäisten onnittelijoiden joukon. 

 



 

 

 

Kodin takapiha on koristeltu ilmapalloin, julistein ja kukin. Ilmassa on suuren juhlan tuntua.

 

 





  

        

 

Vieraiden virta on ohjelmoitu hienosti ja kun ilmojen haltija soi aurinkoisen sään, koronariski on minimoitu.

 

Kotona juhlintaa, syömistä, juomia, naurua, juttelua, sukulaisten tapaamisia. Hyvä tunnelma ja kiva on tavata monia sukulaisia ja tuttuja pitkästä aikaa. 

 

Pöydissä kiertää kirjanen, jonne jokainen kirjoittaa ylioppilaalle jonkin tärkeän elämänohjeen! Reseptejä, viisauksia, hauskuutta. Kiva ”ohjelmanumero”.

 

Hienoa myös, että niin paljon itse juhlittavan ylioppilaan kavereita on tullut paikalle: työkavereita, politiikan tekijöitä, lapsuudenystäviä. 

 

Hanneksen kaikissa juhlissa on lahjojen avaaminen aina ollut yksi keskeinen elementti. Niin nytkin.

 

Lahjojen luonteesta huomaa, että juhlittava on nuori aikuinen, joka pian  muuttaa pois lapsuudenkodista (asuntojonoon on kirjauduttu ja Hanneksen omien sanojen mukaan muutto on  ajankohtaista ehkä noin neljän vuoden kuluttua…): laseja, mukeja, paahdin, paistinpannu, aterimia jne – kulttuuririentojen lahjakortteja ja vaatelahjoja tai polkupyörää unohtamatta…

 




  

 

Kun viimeiset kutsutut vieraat ovat lähteneet, kello on jo 23 ja uusi ylioppilas kiirehtii eteenpäin – luokan iltajuhlaan. 

 

Päivä on ollut pitkä, vaiheikas, täynnä iloisia yllätyksiä, naurua, rakkautta. Kaiken yllä leijuu 

tietoisuus siitä, että uusi elämänvaihe on edessä ja jo ihan nurkan takana. 

 

Ihana päivä. Ihana reissu. Uusia kokemuksia ja elämyksiä..

 

Siitä nyt tie menevi
Ura uusi urkenevi
Laajemmille laulajoille
Runsahammille runoille
Nuorisossa nousevassa 
Kansassa kasuavassa!

(Kalevalan loppu)