Pakolaiset ja monet muut maahamme muualta muuttaneet ihmiset ovat joutuneet elämässään kokemaan vaikeita, pelkoa synnyttäviä asioita, joita kenenkään ei pitäisi kokea. Taustalla on tapahtumia ja kohtelua, joilla kaikkien teorioiden valossa katsotaan olevan traumaattisia vaikutuksia ihmisen mieleen ja sen tasapainoon. Jos - ja usein kun - he uudessa asuinympäristössään edelleen joutuvat taistelemaan paikastaan ja olemassaolonsa oikeutuksesta, traumojen käsittelyssä ja ihmisen eheytymisessä ei päästä alkuunkaan. Kotouttamisen pitäisi minusta alkaa siitä, että tehdään kaikki mahdollinen ihmisen horjuneen mielen tasapainon ja turvallisuuden tunteen luomiseksi. Turvallisuuden ja hyväksytyksi tulemisen tunne - ja vain ne - mahdollistavat uusien asioiden omaksumisen ja oppimisen, niin kielen, teorioitten kuin uuden kotimaan tapojen.
Yhdistyneet kansakunnat YK hyväksyi 10.12.1948 yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen, jota on sitouduttu noudattamaan.
Lainaan tässä vain kahta julistuksen artiklaa, joita noudattaen ja vahvasti kommunikoiden ihmisten turvallisuuden tunteen uskon lisääntyvän.
1. artikla. Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.
3. artikla. Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.
Itselleni näihin kahteen kiteytyy tärkein ihmisten välisessä kanssakäymisessä, toinen toistemme kunnioittamisessa ja turvallisen kasvu- ja elinympäristön luomisessa.
Miten näiden periaatteiden hyväksyminen ja noudattaminen näyttää liian usein liian vaikealta?
Ugh, olen puhunut!
Kuvassa Yhdysvaltain presidentin puoliso Eleanor Roosevelt ja
ihmisoikeuksien julistus 1948
