tiistaina

Lokakuinen harmaus


Veli on poissa.  Ajatuksissa ja muistoissa aina mukana

 


ERÄÄNÄ LOKAKUUN PÄIVÄNÄ

 

 

Katselen ikkunan läpi parvekkeeni edessä 

kasvavia koivuja.

Kolme.

Reunimmaisten lehdet ovat jo keltaiset ja 

odottavat putoamistaan. 

Maatumista.

Keskimmäinen, kaiketi nuorin, 

on edelleen vihreä ja 

yrittää peitellä esiin puskevaa keltaista.

 

Minä, harmaine hapsineni, 

olen ylpeä vaalentuneista hiuksistani.

Kerran ne olivat tummat ja kiiltävät.

Hulmusivat tuulessa.

 

Nyt ne kertovat tarinoita

elämästä

ihmisten kohtaamisesta

suruista ja iloista

onnesta ja menetyksistä.

 

Lokakuisen päivän harmaudessa

odotan huomisen aurinkoa


Runo on omistettu siskoilleni Ullalle ja Aulille, veljeämme Timoa muistaen



Kuva on enon emännältä saatu kortti 




perjantaina

Yksityisiä ajatuksia demokratiastamme

Kouluissamme demokratian opetuksessa kerrotaan mm. näin:

 

Demokratia tarkoittaa sananmukaisesti kansan valtaa (kreik. demos = kansa, kratos = valta). Demokratiassa kansalla on oikeus poliittisen vallan käyttöön ja oikeus vaikuttaa yhteisiin asioihin.” (Lainaus Opetushallituksen sivuilta)

 

Kun itse tulen yritysmaailmasta, tulkitsen asioita helposti liike-elämän ja johtamisen näkökulmasta. Niinpä edellä lainattukin kääntyy mielessäni nopeasti yrityksen organisaatiokaavioksi.

 

Siinä mallissa ylintä valtaa käyttää kansa, joka rekrytoi henkilökuntaa yhteisiä asioita hoitamaan.  Niin johdon kuin muun henkilöstön valinta tapahtuu vaaleissa. Ennen valintaa työhön halukkaat esittelevät osaamistaan ja tietenkin ”haastattelemme” hakijat, esitämme heille kysymyksiä ja edellytämme asiallisia, rehellisiä vastauksia. Tätä rekrytointiprosessin vaihetta kutsutaan  vaalikampanjaksi.

 

Kun valinnat on suoritettu ja porukat alkavat hommiin, delegoimme heille erilaisia tehtäviä. 

 

Delegointi, se onkin mielenkiintoinen termi.  Määritelmiä löytyy roppakaupalla. Itselleni se tarkoittaa joidenkin tehtävien siirtoa toiselle, joka osaa yhtä hyvin tai paremmin ja jolla on resursseja. Jotta delegointi onnistuu, on tehtävän suorittajalle annettava valtuudet, joita asioiden hoitamisessa tarvitaan. Delegoijan pitää osata 1) valita oikeat henkilöt 2) osata kertoa tehtävän tavoitteet ja merkitys 3) luovuttaa päätösvaltaa oikeassa suhteessa ja 4) kehittää tehokas raportointimalli.

 

Ennen muuta pitää muistaa, että vastuu toiminnan kokonaisvaltaisesta onnistumisesta on aina delegoijalla! 


Kun yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, piirrään kaavion.

 




Tämä mukaan me kansalaiset olemme valtahierarkian huipulla.  Me emme ole hallintoalamaisia, vaan koko järjestelmän johtajia – jos niin haluamme.

 

Jos näin hahmotamme demokratiaa eli kansan valtaa, se merkitsee, että vastuu maamme asioiden hoidosta on viime kädessä meillä kansalaisilla, kaikilla. Emme voi mennä hallitusten tai edustustojen tai virkamiesten selän taakse. 

 

Meidän kaikkien on oltava valppaina, ajateltava omilla aivoillamme ja toimittava, jos näemme epäkohtia asioiden hoidossa.

 

Kannustavaa palautetta ja kiitosta tulee myös antaa, jos valitsemamme porukat toimivat hyvin!

 

P.S. Kirjoitettuani edellä olevan, tulee vain mieleen, että mihin tässä mallissa sijoitetaan puolueet.   Yritysmaailmassa ne olisivat kai lähinnä henkilöstövuokrausta/-välitystä harjoittavia yksiköitä.