Veli on poissa. Ajatuksissa ja muistoissa aina mukana
ERÄÄNÄ LOKAKUUN PÄIVÄNÄ
Katselen ikkunan läpi parvekkeeni edessä
kasvavia koivuja.
Kolme.
Reunimmaisten lehdet ovat jo keltaiset ja
odottavat putoamistaan.
Maatumista.
Keskimmäinen, kaiketi nuorin,
on edelleen vihreä ja
yrittää peitellä esiin puskevaa keltaista.
Minä, harmaine hapsineni,
olen ylpeä vaalentuneista hiuksistani.
Kerran ne olivat tummat ja kiiltävät.
Hulmusivat tuulessa.
Nyt ne kertovat tarinoita
elämästä
ihmisten kohtaamisesta
suruista ja iloista
onnesta ja menetyksistä.
Lokakuisen päivän harmaudessa
odotan huomisen aurinkoa
Runo on omistettu siskoilleni Ullalle ja Aulille, veljeämme Timoa muistaen
Kuva on enon emännältä saatu kortti
1 kommentti:
Kaikkia iän tuoma kokemus ei viisasta. Sinun laitasi Asta on toinen. Elämä on sinua opettanut ja sitä kautta viisastanut. Osaat kokemukseksi sanoiksi pukea. Sinulla on tämäkin taito. Kiitos kiteytystesi jakamisesta Asta. ♥️
Lähetä kommentti