Kansakoulusta oppikouluun

Lapsenlapsi etsii, kartoittaa, haarukoi ja fundeeraa juuri nyt ensi vuonna alkavia lukio-opintoja varten  hyvää opinahjoa.  Valinta vaikuttaa sekä oppisisältöihin että lukion jälkeen siintävään tulevaisuuteen. Unelmat, haaveet ja urasuunnitelmat ovat pinnassa.

Minun lapsuudessani kaikki kävivät ensin neljä vuotta kansakoulua ja sen jälkeen oli mahdollista pyrkiä oppikouluun. Oppikoulu oli kaksivaiheinen: keskikoulu (5 vuotta)  ja lukio. Yhteensä siis 8 vuotta. Toisin kuin nykyään, 1950-luvulla kylämme lapsista suuri osa jatkoi neljännen luokan jälkeen kansakoulua vielä kolme vuotta – tai oikeastaan kaksi vuotta kansakoulua ja yhden vuoden kansalaiskoulua.  Kansalaiskoulussa opittiin aikuisuutta ja kansalaistaitoja. 

Kansakouluvuodet käytiin oman kylän koulua, kansalaiskoulu oli kirkonkylällä.

Oppikouluja lähialueellamme oli kaksi. Toinen Järvenpäässä, toinen Mäntsälässä.  Kun äiti oli syntynyt Järvenpäässä ja itsekin ehti käydä Järvenpään yhteiskoulua pari vuotta ennen kuin perhe muutti Helsinkiin, meidän oppikouluvalintamme oli Järvenpää.  Sitä paitsi äidin Haaraltti-setä (Harald Tuomi) oli koulun talonmies-vahtimestari ja äidin Reijo-serkku kävi samaa koulua. Jotenkin itsestään selvän tuttu paikka siis.

Oppikoulu oli maksullinen. Lukukausimaksu maksettiin ja lisäksi kouluruoka. Oppikirjat ja opiskeluvälineet piti ostaa. Maksullisuus rajoitti varmasti monien lahjakkaiden lasten mahdollisuuksia.

Oppikouluun pyrittiin sisäänpääsykokeissa, joissa testattiin pyrkijöiden osaamista ja älyä!  Laskettiin, kirjoitettiin, kuunneltiin luentaa ja vastattiin tekstiin liittyviin kysymyksiin – kuullun ymmärtämistä siis.  Myös luetun ymmärtämistä koeteltiin. Ja laskuissa oli sekä sanallisia tehtäviä että ihan peruslaskutoimituksia.

Meidän äidille oli itsestään selvää, että lapsille tarjotaan mahdollisuus kehittymiseen, tytöillekin!

Niinpä keväällä 1956 Pyyppölän kaksi vanhinta tyttöä matkusti äidin kanssa Järvenpäähän sisäänpääsykokeisiin.  Meillä kummallakin oli päällä kauniit äidit tekemät sinikukkaiset kesämekot ja niiden päällä puffihihaiset bolerot.  Niin viimmesen päälle että!

Minä olin tuolloin 10-vuotias, ujo maalaistyttö. Kolme luokkaa kansakoulua takana. Äiti ohjasi meidät luokkaan, jossa koe pidettäisiin.  Ja lähti sitten ulos.  Ja minä itkemään!   Äitiä tuli heti ikävä.  Tein kokeet pikavauhtia ja ryntäsin käytävään äitiä etsimään.  Löysin! Äiti ihmetteli, että enkö ollenkaan lopettanut itkua ja tulin luokasta ulos kesken kaiken...

Äiti hoiti seurannan sisäänpääsytulosten osalta.   En päässyt.    En tuona vuonna.  Myöhemmin äiti kertoi, että olin kyllä läpäissyt sisäänpääsykokeet, mutta minua ei voitu hyväksyä kouluun, kun puuttui vaadittu neljännen luokan todistus.

Takaisin rakkaaseen Arolan kansakouluun vielä vuodeksi. 

Sisko pääsi ja aloitti oppikoulun. Avasi tilin Harjun kirjakauppaan ja aurasi minullekin tien!

Seuraavana vuonna sitten kaikki meni hyvin ja 1.9.1957 aloitin oppikoulun Järvenpään yhteiskoulun IB-luokalla.  Siitä on nyt tasan 60 vuotta!

3.10.2017 kokoonnumme luokkakokoukseen, jälleen! Odotan innolla!

Tässä ollaan jo tokaluokkalaisia!