Yläkerrassa on aula eli tasanne, johon portaat johtavat. Eteisessä on naulakot, joihin jätämme takit ja kengät/saappaat. Eteisen ja luokkahuoneen välissä on ovi. Aulasta näkyy myös toinen ovi. Siitä pääsee yläluokkien opettajan, Kerttu Salmen, kotiin. Elbe Moituksen asunto on alakerrassa. Molempiin asuntoihin pääsee myös ulkokautta, Moituksen kotiin koulun päästä ja Kerttu Salmen kotiin koulun takaa (pihalta katsoen).
Yläluokassa ovat luokat kolmannesta kuudenteen, siis neljä luokka-astetta. Kolmannella ja neljännellä luokalla on paljon oppilaita. Melkein saman verran kuin eka- ja tokaluokkalaisia. Minun luokkani on iso, koska me kuulumme ns. suuriin ikäluokkiin. Olemme syntyneet sodan jälkeen.
Kansakoulua kaikki käyvät ensin neljä luokkaa. Neljännen luokan todistuksen saaneilla on mahdollisuus hakea oppikouluun. Sinne on sisäänpääsykokeet. Jotkut yläluokkalaisista ovat hakeneet, päässeet ja aloittaneet. He käyvät koulua Järvenpään tai Mäntsälän yhteiskoulussa. Siksi viides- ja kuudesluokkalaisia on Arolassa vähemmän kuin nuorempia. Kansakoulu kestää seitsemän vuotta ja meidän koulustamme seitsemännelle pitää matkustaa Mäntsälän kirkonkylälle kouluun.
Arolan yläluokkien opettaja on Kerttu Salmi. Kutsumme häntä keskenämme Kertuksi ja opettaja antaa itsekin siihen luvan tapaista järjestäen oppilailleen joka talvi, 17.3., Kertun päivät. Juhlissa hän tarjoaa meille mehua ja "palaneita piparkakkuja". Nimen ne ovat saaneet värinsä mukaan - ehkä ne ovat joskus myös päässeet kärähtämään, kun paistopuuhat pitää hoitaa opetuksen sivussa. Hyviä ne ovat silti ja kaikki odottavat Kertun-päivän juhlaa.
Juhla tarkoittaa sitä, että oppitunnit päättyvät lounaan jälkeen ja sitten pidämme hauskaa erilaisia seura-, piiri- ja arvoitusleikkejä leikkien - ja nauttien Kertun antimista.
Ja laulu raikaa:
Mä Kerttusen näin
mä Kerttusen näin
Kerttusen kylätiellä mä näin
Mä Kerttusen näin
mä Kerttusen näin
Näin hänet kylätiellä!
Pari kertaa kuukaudessa kuuluu lukujärjestykseen "luokan yhteinen tunti". Silloinkin leikimme erilaisia leikkejä."Laiva on lastattu" harjoittaa sanojen ja käsitteiden löytämiseen alkukirjaimen avulla. "vettä kengässä" aiheuttaa pieniä sydämentykytyksiä, kun pitää löytää "oma pari" (katso tästä, miten sitä leikitään) ja tuolileikki, jossa tuoleja on yksi leikkijöitä vähemmän, palkitsee nopeat. Luokan yhteisen tunnin aikana myös laulamme ja luemme runoja. Harjoittelemme ohjelmanumeroita joulu- ja äitienpäiväjuhliin.
Sydämentykytyksistä puheen ollen, kun samassa luokkatilassa on tyttöjä ja poikia 10 ja 15 vuoden väliltä, alkavat jotkut jo katsella ympärilleen ja toisiaan "sillä silmällä". Oma ensi-ihastukseni löytyy viitosluokan poikien joukosta. Voi, että jännittää, kun välitunnilla pelataan neljää maalia ja muita pelejä. Valitseekohan M minut omaan joukkueeseensa? Posket hehkuen odotan.
💔💗💓 💔💗💓
Aikuisena olen miettinyt opettajiemme menetelmiä ja tekniikoita, joilla he varmistivat eri luokka-asteilla olevien oppilaidensa oppimisen. Välineet olivat usein omatekoisia, kierrätykseen perustuvia - ja aina innostavia!
Respect, Elbe Moitus ja Kerttu Salmi!
Korkeakoulu seisoo edelleen mäellä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti